Gränna
Polkkakarkkeja, loputtomasti.
Onneksi on muutakin näkemistä.
Ja taas...
Kuuma ilma haalistaa väritkin.
Pääkatua eestaas.
Torilla. Ranskiksen nuorempi sisarus.
Koiralle kyytiä. Ilmeet kertovat paljon.
Sisäinen arkkitehtini ei pidä tästä yhtään.
Satamassa. Järvi on tyyni ja ilma kuuma.
Man down! We have a man down! Medic!
Kuka siellä taas huutaa?
No niin Reiska, kokoa ittes. Ihmiset kattoo.
Myönnettäköön, että kuvaa on käsitelty.
Ei näyttänyt ihan tuolta.
Ei näyttänyt ihan tuolta.
Melkein kuin kotona Itävallassa - vuoret vain puuttuvat.
Suuri sininen - ja pieni keltainen.
Veden haihtumisen voi melkein nähdä. Tai voikin.
Brahe Hus, tällä kertaa alhaalta päin.
Lossi Visingön saarelle saapuu -
- kunhan jaksaa.
Tuota voi jo kutsua lipumiseksi.
Maiseman väri vaihtuu.
Aurinko meni kai pilveen.
On se iso. Ja tyyni.
Klikkaa isommaksi (uusi ikkuna.)
Vartiojoukot.
Vähän puita eteen - ja taas ollaan kuin alppijärvellä.
Illuusio on vähän liiankin hyvä.
Matkalla taas. Kireäasuiset pyöräilevät järven ympäri - vai oliko se Tukholmasta tänne ja takaisin?
Kylläpä niitä tuleekin.
Vielä yksi.
Lehmilöi! Auto seis!
No Mmoiiiii.
Lehmät tuijottavat kuin uutta hippiä.
Etujalat unohtivat miten seistään.
Puukujasta tulee mieleen eräs silta. Mittakaava-autokin on samaa kokoluokkaa.
Ruotsin läpi ajaminen ei olisi mikään juttu, jos maisemat olisivat aina tällaisia. Enimmäkseen eivät ole.
Järvi jatkuu, ja Visingön saari.
Eihän se ole edes kovin kaukana. Kolmisen kilometriä.
Jaaha, lisää hulluja. Onneksi ne on eristetty yhteiskunnasta omaan saattueeseensa.
Ai pitikö tämän olla kivaa?!
Klassinen kuvakulma. Tai ainakin tuttu.
Kesä. Kohta se on taas.
Miten ladossa on talon ikkunat?
Sieltä niitä taas tulee.
Kiinnostava tiekin loppuu.