25. heinäkuuta 2018, Roskilde, Tanska

Matkan lähetessä loppuaan tarjoiltava ruoka käy yhä kummallisemmaksi - jääkaappi kun on saatava tyhjäksi. Aamiainenkin oli eräänlaista cross kitcheniä ja koottuja teoksia, joskaan ei välttämättä parhaita paloja.

Sen kummempaa suunnitelmaa ei ollut, päädyimme ajelemaan melkeinpä vaiston ohjaamina Roskilde-vuonon ympäristössä. Munkholmsbro eli munkkisaaren silta jäi viime kerralta mieleen, siitähän voisi aloittaa. Vesi oli kuitenkin korkeammalla kuin silloin, ei päässyt hyppimään kiveltä toiselle ja ihmettelemään meduusoja. Rannalla lojui kuolleen joutsenen toinen siipi, tai osia siitä - en ole ihan varma, oliko yksi jäänteistä pätkä kaulaa.

Jäätelökioskin myyjä luuli ensin englantilaisiksi, totesi sitten että kyllä nyt on liian kuuma meille pohjoismaalaisille, kuten olikin, yli 30. Onneksi olen oppinut pysäköimään varjoon ja le Köppiksen ilmastointi on kunnossa. Sitruunasorbetti toimi jälleen, vaikka ikeniä hieman kiristääkin.

Ajelimme läheiseen Holbækin kaupunkiin, tai ehkä sen lähiöön, kauppaan nimeltä Netto. Sen logona on ostoskori suussa istuva äijäkoira, joku terrieri kai. Kummallisten tuotteiden virta vaan jatkuu, joka kerta löytyy jotain - taas poistuimme kassi täynnä.

Orøn saari vaikutti lupaavalta, sinne pääsisi lautalla suoraan Holbækistä - tai sitten hyvin lyhyellä lossilla, jonne pitäisi ajaa maaseudun läpi. Jälkimmäinen kuulosti kivemmalta ja halvemmalta, sinne siis. Takaisin munkkisaaren sillan yli, olemattomaan kylään jonka nimi oli Ejby, Kirke Hyllingeltä vasemmalle, läpi synkän metsän ja Hammerbakken mäkeä alas. Lossi olikin jo rannassa, edestakaisesta matkasta pyydettiin yli 30 euroa - ja salmi niin kapea, että helposti uisi yli. Kyllä ei makseta. Jäimme kuitenkin hetkeksi rantaan tonkimaan simpukoita, vesi oli hämmentävän kirkasta.

Toista tietä takaisinpäin, pysähdys Venslevissä. Venslev Høkaren on juuri sellainen maaseudun pikkukauppa kuin kuvittelitkin; paljon paikallisia pientuotteita, sinisen lenkin kokoisia grillimakkaroita, vanhoja myymäläkalusteita, kotona leivottua pullaa, kulahtanut mutta siisti yleisvaikutelma, pysähtynyt tunnelma, harrastelijamaalarin töitä myynnissä. Yhdet ostoskärryt. Poimimme korin täyteen erikoisia oluita hyvään hintaan, erikoisia karkkeja ja kummallisinta hunajaa mitä olen ikinä nähnyt - maidonvalkoista. Etiketteihin oli merkitty minkälaistten kasvien lähellä pesä oli ollut.

Kassatäti, arvokkaasti harmaantunut, sähläsi kassakoneen kanssa. Selosti sitten jotain niin paksulla murteella, että sanoja ei erottanut toisistaan. Ehdin juuri ajatella, että tuskinpa osaa englantia, ja että nytpä säädetään - mutta niin vain vaihtoi lennosta täydelliseen Oxfordiin. Oli tullut näppäillessä yksi nolla liikaa - saimme erotuksen käteisellä, kun korttitapahtuma ehti jo mennä. Ensivaikutelman ei saisi antaa hämätä, mutta toisaalta se johtaa toisinaan iloisiin yllätyksiin.

Kyndby, Dalby, harhailua maastossa, mäkinen ja mutkainen tie. Harjun päältä näkyi Roskildeen asti, design-voimalan erottaa kyllä. Lyngerupin jälkeen vilahti tuttu logo liian isossa rakennuksessa; Hansens Flødeis:in tehdas, myymälä, meijeri ja juustola. Takaisin ja heti! Heidän tuotteitaan tässä on pari viikkoa maisteltu, etenkin jäätelöä lähes päivittäin. Paikka oli menossa kiinni, mutta saimme silti napattua maistiaiset erinomaista juustoa, tyylikkään julisteen ja hävyttömän kokoiset pehmikset, jotka vaniljaisuudestaan huolimatta todellakin maistuivat.

Landerslev, Over Dråby ja pelkän nimen perusteella valittu Jægerspris. Tyhjä arpa, mutta niin käy joskus. Fredrikssund, Store Rørbæk, Ølstykke, Tandbjerg, Jyllinge, Veddelev, Himmelev, Roskilde. Laukkutetristä ja lomanloppumisen kaihoa. Näennäisen huonosti yhteensopivista pikku palasista palasteltu iltapala. Nokkeluutta siellä missä sitä ei kaivata.

Huomenna Ruotsin läpi Tukholmaan, pitkä ja tylsä päivä tiedossa. Energiajuomat odottavat jo kylmässä, tosin vielä kaupassa, mutta rahalla siitä selviää. Tu dui.