25. toukokuuta 2019, Varberg, Ruotsi

Mikäpä olisikaan parempi tapa aloittaa ensimmäinen loma-aamu kuin pieni kiirepaniikki! Herätys ei ole toiminut ja nyt on puoli tuntia aikaa kasata kamat, syödä ja ehtiä autolle. Onneksi laiva on pieni eikä buffetissa ole enää ketään, ehdin niellä aika monta lihapullaa ja nakkia.

Ilma on pilvinen, asteita noin 15 ja kello vähän yli seitsemän. Kilometrin päässä satamasta poliisi pysäyttää kaikki paitsi meidät, jäämme kuitenkin seuraavalle levähdyspaikalle kääntämään sukat oikein päin ja muuta turhamaista.

Sigtunan kaupunki on ikivanha puutalokeskittymä Mälarenin rannalla, perustettu noin vuonna 970. Tiesimme, että luvassa on söpöä ja pientä, mutta silti se pääsi yllättämään - synkeällä taivaalla oli tähän osansa, sekä sillä, ettei kello ollut vielä mitään; ei turistiakaan näkyvissä. Kiertelimme kapeilla kujilla, kirkonraunioilla ja pikku puistoissa. Siellä täällä näkyi riimukiviä, järvi vilahteli talojen välistä. Tänne pitää tulla uudestaan.

Matkan edetessä sää parani, alkoi paistaa ja lämmetä. Lauantain kunniaksi jenkkiharrastajat olivat kaivaneet rassit talleistaan, huomattavan moni vastaantulija oli joku vanhempi mutterivene. Etenkin karunkuntoiset rottarodit edustivat, kai ne ovat nyt muotia.

Pysähdyimme Götan kanavalla, kuten aina, tälla kertaa Lyrestadissa ja vain hetkeksi. Tankkasin pienimmältä bensa-asemalta tähän mennessä - merikontin sisään oli asennettu säiliö ja kylkeen pumppu, automaatista piti valita mitä pumppua haluaa käyttää, vaikka niitä oli vain yksi.

Myöhemmällä pysähdyspaikalla tuuli puhalteli tasaisella peltoaukealla, puista näki että oli puhaltanut jo jonkin aikaa samasta suunnasta.

Tie E20, joka kulkee Vänernin ja Vätternin välissä, on paljon mielenkiintoisempi kuin sama vanha E4. Matka tuntui silti kestävän, vaikka vaikutus saattoi olla psykologinenkin - kaikkien kaupunkien nimi on nimittäin Jotain-Köping.

Göteborgin paikkeilla ilma huononee taas, menee pilveen ja alkaa tuulla ankarasti. Etsimme Varbergista hotellin, se on vanha parantola ja kylpylä meren rannalla, liian hieno meille. Henkilökunta on kohteliaan tylyä, mutta huone hieno ja miljöö mahtava.

Kaupungille hakemaan evästä ja linnoitukselle syömään. Tuulen ja lämpötilan takia einehdimme autossa, maisemissa kun ei ole valittamista. Itse linnoitus tuo mieleen Suomenlinnan vallit, paitsi että nämä ovat puolet korkeampia ja niiden päälle on rakennettu linna. Tämä osa Ruotsia kuului Tanskalle siihen aikaan kun kiviä pinottiin, 1300-luvun alussa - omistussuhteet ovat vaihdelleet eestaas senkin jälkeen.

Tuuli tulee ja ajaa aaltoja rantaan, ne murtuvat komeasti. Dramaattisia pilviä taivaalla ja vanhaa muuria, kuvista tulee hyviä. Hotellille paluun jälkeen kävin vielä rantapromenadilla, aallot lyövät melkein päälle. Vedessä killuu surffareita, ei mitään purjelautailijoita vaan aitoja. Eivät kuitenkaan oikein osaa. Majakka vilkuttaa heille kalliolta.

Huomenna lautta vie meidät Tanskan Grenaan ja auto Saksan Bremeniin. Kuullaan taas.