Münstermaifeld ja Stiftskirche
St. Martin und St. Severus.

Linna, kirkko, kellotorni - vai kaikki yhtä aikaa?

Opastaulussa varmaan lukisi - katson mielummin muinaisten kaakeleiden sävyjä.

Kiinalaisissa ravintoloissa näkee saman oloisia.

Torniosa on noin vuodelta 1103, loppuosa sata vuotta nuorempi. Jonkinlainen kirkko tässä on ollut vuodesta 640.

Sisäänkäynti sivuovesta, hetken kuluttua.

Hieman innoton gargoili.

Tästä kulmasta nähtynä voisi luulla linnaa kirkoksi.

Näkökulma vaihtuu nopeasti.

Täälläpäin muuntamokin on pieni linnoitus.

Avoimet ovet - sisään siis.

...on kyllä jännä syntyä näin 40-vuotiaan näköiseksi ja ilman toista jalkaa...

Mutsi hei. Ihan ku sua ei kiinnostais ollenkaan.

Kas, Englannin kuningatar. Kuinkas gorgit voivat?

Sisällä on pukeuduttu pöytäliinaan.

No niin, leijuva lammas, tuohon suuntaan.
Mitähän seuraavaksi, vesi viiniksi vai häh?

Paavi Pannumyssius III suosittelee juuri tätä kohtaa pyhähkössä kirjassa.

Tai saattoi se olla joku muukin kohta, nukahdin ehkä siinä hetkeksi...

Hölökyn kölökyn vaikka syän märkänis!
Ja lähellä se onkin...

Jesuli alkaa olla jo aika kyllästynyt karitsaisiin

No mutta jos pienet viinit ja
leveälahkeinen kynttilänjalka?

Tässä on meidän sukuhauta -

- or Eltz!

Kuules nyt Kaspar Jalaton, en mä voi
sulle raajoiksi muuttua!

No eihä siin, mie tekasen tuost palmust ihellein sääret. Nähhää!

Maximum kynttilä, seinällä leveähkö naama.

Urut, 1864. Ikkuna ei ole keskellä, koska syyt.

Alttaritaulu Antwerpenin tyyliin, 1500-luku.

Trumpetti vai kuulotorvi?

Alkuperäisiä, keskiaikaisia seinämaalauksia.

-Kattos Jesuli kun mamma tekas sulle pannumyssystä mekon, ihan niinku Pikku Myyllä
-Ens kerralla sit vähemmän ganjabista teehen mutsi, ni pysytään hereillä.

Kutiatsä täältä naamarin alta?

8 metriä korkea Christophorus-maalaus, 1200-luku.

Nurkassa on käynnissä pienet jäsentenväliset.

Rautaristi taisi olla vähän myöhemmin.

Mua ammuttiin joutskarilla, au sattuu!

mUa AmMuTtiiN JoUtsKaRiLLa! aU! sAtTuU!!!11!

Ei tunnu missään, meikä on jo tossa pöydällä henki pois.

Ja nää kaverit tässä vieressä on kaikki niin jumissa ettei ne tajua mistään mitään.

-Mä otan päästä, ota sä jaloista
-Ygh! Kyllä se eläissään jalkoja pesi, mut ei omiaan.

Seuraavalla tulemisella sä otat kyllä jalkopään.
(Veistos on 1500-luvulta, ilmeet yhä ajankohtaiset.)

Voi miten sä noin kutistuit, vanha kasaanpainunut äitiskin on melkein metrin pidempi...

Tunnelma on harras, vaikka pään sisällä hihityttää.

Aikaleima.

Näihin kuviin ja liikennemerkin taustoihin.

Tärkeä paikka, silloin joskus.

Original piruntorjuntabunkkeri.