Etanan tahtia rannoilla

Saarihyppelyä Itämerellä

takaisin

Helsinki - Turku - Tukholma

Matkamittarin lukema kotikadulla

Nynäshamn, Ruotsi, 28. elokuuta 2022

Matkapäiväkirja tulee taas. Ja lähtee.

Pitkästä aikaa ajoimme auton laivaan, eilen, tällä kertaa Turussa. Ilma oli koko matkan painostavan kuuma, ukkosta täynnä. Turkuun ei kuuleman mukaan mene enää junia perille asti, mutta niinpä vaan jouduimme odottelemaan tasoristeyksessä linnan paikkeilla. Mukana oli vain kaikkein tärkein; vaatteiden lisäksi omat eväät sähköisesti kylmenevässä kylmälaukussa, muutama kamera-asia ja noin tuhat filmiä. Tai no, parikymmentä. Analogiavillitys leviää.

Viking Grace ei ole enää ihan nuori, mutta kuitenkin selvästi moderni purkki. Se kulkee muihin laivoihin nähden huomattavan tasaisesti, eikä haise sisäistä liiallisesti ihmiseltä. Hyttikin oli oikein toimiva ja sängyn jouset vielä terhakat. Painuin ulos todistamaan lähtöä, Krista jäi vielä hyttiin hetkeksi. Kannelta löysin kioskista oluen ja reelingiltä hyvän katsomopaikan. Potkurit jo kuohuttivat vettä.

Samaan aikaan hytissä telkkari oli mennyt päälle itsekseen, toivottanut nimeltä tervetulleeksi ja kertoillut illan ohjelmasta. Tästä hieman pöllämystynyt vaimo ilmestyi kannelle, hain sille tyynnyttävän lonkeron. Katselimme himmenevää saaristoa lempeässä tuulessa, oli venetsialaisten ilta ja joka puolella loimotti kokkoja - savukiemurat kiertelivät saarien välissä ja kaukaisuudessa ammuttiin ilotulituksia.

Illan kääntyessä yöksi tuuli kävi lähes väkivaltaiseksi, oli viedä hatun päästä ja juoman pöydästä. Ilma oli kuitenkin edelleen lämmintä, tuuli kuin hiustenkuivaajasta. Asetelman kruunasi joku idiootti vesiskootterillaan, ajoi peräaaltoihin kaasu pohjassa että hyppimään pääsisi. Ah sitä luonnon rauhaa! Pakenimme sisälle, siellä soitti joku trubaduurinjämä. Tai itse asiassa, tarkemmin katsottuna, tuohan on vanha kaverimme Ilja. Long time no see, long time no BBC. Kuuntelimme pari settiä, mies oli hyvässä vedossa vaikka oli pitkän kiinnityksen lähes viimeinen ilta. Settien välissä unohduimme jutulle, tauko venyi liikaakin. Sori siitä.

Hytissä ihmettelimme taas kerran herätyksen asettamista: jos käskee puhelimen soida klo 6, mistä tietää soiko se klo 6 suomen vai ruotsin aikaa? Ei kai mistään. Onneksi vanhoista kunnon hyttipuhelimista ei ole vielä luovuttu, niissähän on herätys myös.

Jatkuu seuraavalla sivulla

Kuvauskalusto. Chinon 35 ja Olympus Trip 35 ovat tavallisia pokkareita, toiseen laitoin nopeampaa filmiä. Ricoh, joka on riskillä ruma, kuvaa puolen ruudun kuvia eli rakeisuus näkyy kunnolla. Keskiformaattia edustaa 6x6 cm kuvia ottava Yashica metsään -linnunpönttö. Filminä oli enimmäkseen mustavalkoista Fomaa (100&400) sekä Lomon värirulla.

Tie vie, nyt myös filmillä. Rakeisuudeesta päätellen asialla oli Ricoh EE Half Rapid.

Neliömäisiä heijastuksia tarjoaa Olympus Trip 35.

Onnistumme perinteisesti yhteiskuvissa todella hyvin.

Tässä sen taas näkee - minkäs sitä kauneudelle voi.

No joko mennään kysyi Lennonin vaimo

Filmikin jo käy, tällä kertaa kuvaimena Chinon 35

Sinnekö se kieleni katosi?

Kaidetta koteihin

Reiskalla Reiskan elkeet

Matkaan! Yksi rekka näyttää jääneen rannalle.

Ensimmäinnen keskiformaatin kuva, Yashica A ja muistaakseni Foma 100.

Hyvin toimii myös vintagelinssi digikamerassa, Sirius Auto Zoom 18-28 1:4,0-4,5. Ei ehkä tarkin, mutta vivahteikas.

Päässä alkoi soida Koljosen tiekiisan biisi Ruissalo-asentoon

Yashica iskee jälleen.

Venetsialaiset eli mökkikauden päättäjäiset. Kokon sytyttäminen on näkyjään vaikeaa.

Heiltä näyttää onnistuneen.

Kirottua, liian pitkä suljinaika.

No nyt. Olkoon äskeinen varoittava esimerkki.

Hä-hää, et saa syttymään!

Ja kaikki valot vilkkuivat eri tahtiin

Tästä olisi tietenkin pitänyt ottaa videota.

Jos vielä vähän lisää sytytysnestettä?

Vaimo ja lonkero

Liiottelun makua siellä sisämaassa.

Artisti veivaa - hyvä hän.

takaisin

seuraava