Nynäshamn, Ruotsi, 28. elokuuta 2022

Jatkoa ed. sivulta

Klo 5:30 ruotsin aikaa - eli tuntia myöhemmin kuin luulin - seisoin kannella tuijottamassa punaisena nousevaa aurinkoa, siinä ruosteisten öljysäiliöiden saaren kohdalla. Yritin turhaan päästä ylemmälle kannelle, kaikissa ovissa luki ettei sinne pääse - mutta ihmisiä kuitenkin näytti olevan.

Tukholman keskustatunnelit ja kymmenet sillat takanapäin, kohti Uppsalaa. Tämä matka tuli niin lyhyellä varoitusajalla ja suunniteltiin niin nopeasti, ettei ehtinyt tajuta olevansa lähdössä - ja nyt vielä mentiin eri suuntaan kuin yleensä. En ymmärtänyt edes laittaa musiikkia, niin hämmentynyt sitä voi olla. Alkoi tihuuttaa, sitten sataa ihan tosissaan. Ruotsalainen maaseutu näytti samalta kuin aina.

Uppsalassa lähinnä ajelimme ympyrää. Toki viivähdimme hetken tuomiokirkolla, linnalla ja muutamalla torilla, mutta sade vei elämyksestä terän ja vaatteista lämmön. Linnén puutarhaan yritimme, mutta matka parkkikselta tuntui liian pitkältä. Onneksi lähes autiossa kaupungissa sai pysähdellä kuvailemaan lähes minne tahansa - sunnuntaiaamuna ennen yhdeksää ei ole monia muita kulkijoita. Paikka oli muuten kaunis kuin karamelli pienenä - tänne on palattava vielä. Seuraavaksi Gamla Uppsala, muutaman kilometrin päässä. Samanhenkinen kuin Helsingin vanhakaupunki, mutta toki paljon vanhempi ja hienompi. Kaupunkien ero johtuu, jos tulkitsin oikein, valtapelistä ja nokittelusta. Vanhassa Uppsalassa oli joskus muinoin, kahden hautakummun vieressä, tärkeä palatsi, jonka joku kirkonmies puratti liian maallisena ja rakennutti tilalle kirkon - eikä mitä tahansa kirkkoa, vaan ruotsin suurimman katedraalin. Tästä suivaantuneena vastapuoli solutti omia miehiään kirkon johtopaikoille, teki palatsivallankumoksen, puratti kirkosta yli puolet ja lopulta siirrätti koko kaupungin eri paikkaan. Siellä seisoo outo tynkäkirkko, hautakumpujen ja muutamien ikiaikaisten puutalojen keskellä, sateisessa maalaismaisemassa, jälkiajatuksena syntyneen kylä vieressä.

Skippasimme Västeråsin, edellisessä oli jo riittävästi sitä lajia.

Seuraavaksi katsomaan Gripsholmenin linnaa ja ehkä maailman huonoiten täytettyä leijonaa. Sen löytää hakusanoilla gripsholm lejon ja se ei ole pelkästään miedosti huvittava, vaan pelkkää koomista kultaa. Juuri ennen kaupunkia bongasinne kapeataiteisen höyryjunan puuskuttamassa puukujaa pitkin. Jopas. Onkohan täällä asemakin?

Asema löytyi melkein heti, otin muutamat pikakuvat sateessa. Seuraava juna lähti kolmen minuutin päästä, tämä yksilö tosin dieselvetoisena. Jäin odottamaan, kun asemapäällikkö heilautti lippua ja nahkatakkinen Herr Flick vihelsi pilliin. Juna lähti, eikä siinä ollut yhtään matkustajaa. Vähän kävi surku näitä harrastajia, mutta ilmoille nyt ei voi mitään.

Kolmen minuutin varoitusaika oli liian lyhyt, muuten olisi voinutkin mennä kyytiin - netistä selvisi, että matka kesti yhteensä 40 minuuttia sinne ja takaisin. Entä seuraava juna? Melkein kahden tunnin päästä. Äh.

Linnalle siis. Sade vain yltyi ja parkkipaikka oli kovin kaukana - ei huvittanut kilometrin kävely märällä hiekalla juuri nyt ja vettäkin tuli koko ajan lisää. Ja, matkaseura on vielä toistaiseksi hieman porrasrajoitteinen, eikä siellä ole hissejä. No, ehkä palaamme paluumatkalla, kierros ei olisi pitkä ja kaupunki näytti muuten kivalta.

Oli tarkoitus ajaa kapearaiteisen junan toiselle asemalle, se kun ei olisi kaukana. Seurasin navigaattorin ohjeita ja jouduin moottoritielle kohti Stukholmia. No, jääköön sekin sitten. Sateen lisäksi yltyi nyt myös tuuli, kävi melkein myrskystä.

Auto tankattiin Milesillä ja ihmiset Maxilla. Bensa on täällä aavistuksen halvempaa, noin 19 kruunua per litra - ja Maxista saa asiallista pikaruokaa. Kuskia ravittiin myös paikallisilla Monster-energuajuomilla - perjantainen firman virkistyspäivä ja lauantain liian lyhyet unet alkoivat tuntua.

Nynäshamnissa ei juuri mainittavaa, paitsi että kaupassa käydessä kastuimme pahasti. Majoitus on leirintäalueen pikkumökissä, meren rannalla ja rautatien vieressä. Kevyet parin tunnin päiväunet nautittuani kävelin hetken rannassa, sade oli tauonnut vihdoin. Rannalla kohtasin kolme vesiliukumäkeä, joista viimeisen nimikyltti sattui silmään ensimmäisenä: lilla banan, stora banan ja fart banan. En ehkä aikuistu koskaan.

Huomenna lautta vie meidät Gotlantiin, seuraavat kolme yötä olemme Visbyssä.

Laitan tähän vähän kuvia kommentteihin, lisää voi katsoa instasta västäräkillä hippienautoloma2022. Kuullaan taas.