6.12.2019 Tukholma-Helsinki

Jo illalla ihmettelimme hississä julistetta, joka toivotti fitnesskilpailijat tervetulleiksi ja kielsi ruiskurusketuksen käytön muualla kuin kylpyhuoneessa, ettei joutuisi lakanoita ja pyyhkeitä uusimaan. No, ne olivat kaikki aamiaisella tänään. Pelottavia pyllyhousuja ja haukkaripaitoja ja ruoka vähän väliä loppu.

Maksoimme ja poistuimme, se oli kaikkien kannalta parasta. Eiliset suunnitelmat auton ajamisesta Medborgarsplatsin parkkihalliin ja vanhaan kaupunkiin kävelystä unohdettiin - suuntasimme sen sijaan Nackaan katselemaan syksyisen katutaidefestarin satoa. Taso oli hyvä ja monta teosta löytyikin, siitä huolimatta että tapahtuman virallinen sivu yritti tahallaan eksyttää ja oli muutenkin tahmea. Päädyimme mm. jossain vaiheessa paikallisen yläasteen parkkipaikalle, jossa bongasin länsimaisen kulttuurin huipentuman - Hummer-merkkisen mopoauton. Maailma alkaa tosiaan olla valmis.

Autosuunnistus päättyi ostoskeskukseen, koska siellä oli systembolaget, jossa myydään systeemejä ja täydennystä ollut saatava. Parkkihallissa oli taas rekisterikilpien tunnistus, se ei taaskaan tunnistanut - vaan eipä ollut puomejakaan, joten samapa tuo. Tarkistin muuten aamulla, että kilpi oli puhdas ja suora, ei pitäisi olla siitä kiinni. Takaluukku on toki sentinpaksuisen kuran peitossa, mutta tuskin sillä on mekitystä.

Seuraavaksi jonotimme pienen ikuisuuden hissiin, portaita kun ei ainakaan tässä kohtaa ollut. Muorisoikäisille hissi on kai edelleen uusi asia; eivät ole ymmärtäneet, että jos itse on menossa ylös ja hissi alas, ei kannata mennä kyytiin. Kukaan kun ei pääse mihinkään, jos samat ihmiset ajelevat edestakaisin loputtomasti. No, siinä sitä sitten seistiin.

Ylös päästyä piti enää löytää Systeemi. Helpommin sanottu, kun keskuksen infotaulut olivat kaikki sähköistä multimedialajia ja epäkunnossa yhtä aikaa. Harhailemallakin toki pääsee perille ja etsitty asia on aina siellä mistä viimeiseksi katsoo - löydettyään ei toki enää etsi.

Varastot täytettiin Systemissä ja hieman yllättäen myös Lagerhausissa, joka on jonkinlainen Tiimarin ja rautakaupan risteytys. Löytyi kaikkea tarpeellista, kuten makaroninmuotoinen kynttilänjalka ja monivärinen discopallo-juoma-astia pillillä. Paluumatkalla hissiä tukkivat taas ne täsmälleen samat mummot, en tiedä kävivätkö välillä jossain. Ulos ajaessa kilvenlukulaite ei värähtänytkään.

Aikaa oli, ajelimme umpimähkään pitkin Nackaa ja Järlabergiä. Nacka oli joskus pahamaneinen lähiö, mutta nyt näytti hyvin idylliseltä ja rauhalliselta. Oli kaartuvien puiden sorsalampea, höyryturbiinitehtaaseen muunnettuja asuntoja ja vanhoja, mahtipontisia omakotitaloja vuosisadan vaihteesta - osa jopa palatseja.

Tunnelia ja siltaa pitkin Kvarnholmenille, lisää vanhan rahan taloja ja uudempaa, kivan näköistä kerrostaloa - sellaista, kuin Pikku-Huopalahdesta ja Pasilasta piti tulla, ennen kuin loppui näkemys ja budjetti kesken. Ryssberget ja Finnberget, näkymiä keskustaan, Hammarby Sjöstad, siltaa pitkin kotiin Söderille. Eteläistä kehätietä kiinalaiselle krääsäkaupalle, viimeinen parkkipaikka oven edessä vietiin nenän edestä. Eikä siihen olisi saanut edes pysähtyäkään, ei sillä.

Hornstull ja katu, jolla ei olisi saanut ajaa nastarenkailla, Liljeholmen, Stora ja Lilla Essingen, pitkä tunneli jossa gps-signaalia ei ole, ulos jossain Hjorthagenissa. Aivan terminaalin vieressä on sopivasti ICA kvantum, haimme lastin kaikkea ruokaa jota ei Suomesta saa - laivalla kun on kylmäsäilytyslokerot, ei katkea ketju. Ja sitten vaan jonoon seisoskelemaan pieneksi ikuisuudeksi. Näytti siellä olevan yksi taksikin odottelemassa laivaan pääsyä, arvatenkin mittari raksuttaen. Tai ehkä ei.

Kun Tukholmaa katselee hieman eri kulmasta, huomaa miten valtava rakennusprojekti se on ollut - ja on vieläkin. Siltoja ja tunneleita risteilee niin ettei sekaan mahdu. Olipa hyvä idea perustaa kaupunki tuhannelle pienelle saarelle ja vaihtaa sitten veneet autoihin ja juniin.

Jumitusta hytissä, jumitusta aulassa. Yksi olut keulabaarissa, ölisevien tamperelaisten keskellä. Yksi tarjouskuohuviini ölisevien, rasittavien tompereloisten keskellä. Buffettiin syömään keskikohtalaista ruokaa liian paljon, viereisessä pöydässä lesbopari röyhtäili kilpaa eikä häpeillyt yhtään. Kiva hei.

Taxfreekierros, puolen tunnin pieni välikuolema, sitten hissiaulaan pelaamaan ihmisbingoa: kun ovet aukeavat, huudetaanko hissistä että "hei urpo et jää tässä tää ei oo meidän kerros," vai että "vittu me ollaan taas väärässä päässä laivaa." Pisteet menivät tasan. Lisäbonuksen sai, jos kuuli yläkerrasta miten joku ei osaa avata röökipaikan ovea - ja multiball sille, joka bongasi meidän uuden parhaan kaverin - umpijurrisen jätkän, joka tuli noin neljä kertaa juttelemaan samat jutut, oli aina eksynyt ja yritti löytää hyttiään aina samasta paikasta, jossa se ei edelleenkään ollut.

Aika väsynyttä menoa. Onneksi kohta pääsee kotiin tyhjentämään auton, pesemään kaikki pyykit ja käymään kaupoissa - ja sitten töihin lepäämään. Uudet matkat odottavat, päiväkirja palaa taas joskus. Siihen asti moi.