Königssee on ihan lähellä. Käydään nyt sitten siellä.

Köysirata vuorelle ja ääretön parkkipaikka.

Kiveyksenlatoja irrottelee.

Ei kiitos, toin oman putken.

Tuolla se taas on.

Königsseen kylä on elänyt turismista satoja vuosia. Muuta täällä ei enää olekaan.

Murmelisalvaa. "Gives welcome relief after physical exertion from complaints of the muscular / skeletal system." Auttaa siis lihasten ja luiden valitukseen?

Country feelings für kids. Hmm.

My first tissinkorostusmekko.

Siitä vähän aikuisempaan makuun.

Kutsuva terassi.

Talo on hieno - pitikö se peittää rihkamaan?

Rajaamalla kaikki korjaantuu - paitsi muistoista.

Königssee itse on silti maagisen näköinen paikka.

Turkoosia vettä ja mahtavan patinoituneita venevajoja.

Kapeita veneitä ja poseeraavia turisteja.

Magia katoaa kun selkänsä kääntää.

Enpä ole ennen nähnyt veneessä sivupeilejä.

Kelkkailurata. Cool runnings!

Ravintola Kaikutupa. Järvellä on kuulemma paikoitellen hieno akustiikka.

Sinne meni, viimeinen vuoro. Miten täällä kaikki sulkeutuu niin aikaisin?

Sarjakuvavettä.

Sorsat seisovat pohjassa. Huijausta.

Ihan kuin olisi kaloja.

Ja onhan niitä.

Vene suorittaa manööverin.

Veden väri muuttuu joka kuvassa.

Christlieger on Königsseen ainoa saari.

Kukas se siellä patsastelee? Johannes Nepomukkilainen. Siitä ei näköjään pääse eroon tällä reissulla.

Tyylitaju ja ilme, pienestä pitäen.
Nuket ovat kaikki tyttöjä, pisteet siitä.

Tein itse, säästin satasia - eikä ole asiakkaita riesaksi asti, kun eivät tiedä mitä myydään.

Hippi ja vastaileva lehmä kiteyttävät tunnelmat.

Perinteisen lihakaupan mainos Berchtesgadenissa. Perinteinen leijona jahtaa perinteistä makkaraa.

-Kulta! Toin sulle pastakimpun!
-Ihanaa. Just sitä olin toivonu.

Münchenissä taas. Nunc est bibendum.

Murnau, sanoi kissa.